skip to Main Content

Savon historia VI. Heimomaakunnasta maakuntien Eurooppaan 1945 – 2000

Savon historian VI osa kertoo, miten nyky-Savo rakennettiin sotien jälkeen ja miten se kehittyi osaksi Euroopan unionia. Tarkasteltava jakso ulottuu vaaran vuosista turvatun elämän kauteen, vuoteen 2000. Suomalaisen yhteiskunnan suuri murros on teoksen keskeinen teema. Jälleenrakentamisen aherrus, 1960-luvun maaltapako ja 1990-luvun talouskriisi, mutta myös hyvinvoinnin, sosiaalipalvelujen ja koulutuksen lisääntymisen, modernin kulttuurin kehittymisen sekä kansainvälistymisen seuraukset näkyvät Savossakin. Maakunnan viime vuosikymmenien kehitys nivoutuu teoksessa koko Suomen kattaviin ja myös vielä laajempiin, kansainvälisiin puitteisiin. Monipuolinen, perusteellinen kuva toimintaympäristöstä ja sen muutoksista luo pohjaa maakunnallisten ratkaisujen ja kehityksen ymmärtämiselle. Moni savolainen on myös vaikuttanut vahvasti koko Suomen kehitykseen.

 

ALKUSANAT

Maakuntien Euroopassa myös Savon historia on saanut uuden merkityksen. Paikallisuus, alueellisuus ja maakunnallisuus kaipaavat toimintansa perusteiksi entistäkin enemmän tutkittua tietoa menneisyydestä. Varhaisimmasta menneisyydestä nykypäiviin ulottuva maakuntahistoria tarjoaa ainutlaatuisen, halki vuosisatojen ulottuvan näköalan savolaisen ihmisen elämään, sen vastoinkäymisiin ja menestyksiin.

Nyt ilmestyvä Savon historian VI osa käsittelee maakuntamme historian viimeisintä, toisen maailmansodan jälkeistä vaihetta. Ajanjaksoa 1870–1918 käsittelevä IV osa ilmestyy ensi vuonna, ja vielä puuttuva, vuosia 1919–1944 käsittelevä V osa muutaman vuoden päästä. Varsinaista Savon maakuntahistoriaa täydentävä, osaksi EU-rahoitteinen Savon kansankulttuurin teos ilmestyy puolestaan vuonna 2008.

Maakunnan historian aikaansaaminen on ollut odotettua huomattavasti vaativampi työ. Sen tuloksena on kuitenkin teossarja, jota voimme epäilyksettä pitää yhtenä parhaista maakuntahis­ torioistamme.

Kun maakuntahistorian viimeinen osa ulottuu nykypäiviin, kirjoittajien ongelmana on ollut toisaalta tutkitun tiedon vähäisyys ja toisaalta lähdeaineiston valtava määrä. Toimituskunta on kokoontunut lukuisia kertoja keskustelemaan kirjoittajien kanssa työn eri osa-alueiden lähdeaineistosta, sisällöstä, painotuksista ja muista teoksen kokonaisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Työn lopputulos on teidän, lukijain, arvioitavana. Kiitämme kirjoittajia heidän suorittamastaan vaativasta työstä. Samoin kiitämme Erkki Kinnusta käsikirjoitusmateriaalin toimittamisesta ja kuvasuunnittelusta, sekä graafisen suunnittelun ja taiton tehnyttä viestintätoimisto BBO:ta ja erityisesti Tuija Sorsaa hienosta työstä ja kärsivällisyydestä.

Savon kunnat ovat tehneet mahdolliseksi tämän maakunnallisen historiateoksen toteuttamisen. Aluksi hanketta tukivat myös seurakunnat, mutta rahoitus on jäänyt sittemmin kuntien vastuulle. Viisi vuosikymmentä sitten perustettu Savon säätiö on vastannut hankkeen käytännön toteutuksesta. Toimituskunta kiittää Savon säätiötä ja sen välityksellä Savon kuntia saamastaan taloudellisesta tuesta. Työn valmistuminen osoittaa osaltaan maakunnan elävää kulttuuri­ tahtoa.

Marraskuussa 2006

Savon historian toimituskunta

Eino Murtorinne

Jorma Ahvenainen

Martti Häikiö

Paavo Seppänen

Antero Heikkinen

Eino Lyytinen

Hannu Soikkanen

Antero Nederström

 

KIRJOITTAJIEN SAATESANAT

Savon historiaprojekti alkoi osaltani helmikuussa 2001, kun astelin Joensuun yliopiston historian laitoksen tuttuja käytäviä pitkin kohti professori Antero Heikkisen työhuonetta mieli odottavalla kannalla. Hän oli kutsunut käymään, selittämättä puhelimessa kuitenkaan tarkempaa syytä. Koputin, avasin oven ja asettauduin istumaan kuten niin monesti aiemminkin. Muitta mutkitta, tyylilleen uskollisena professori Heikkinen kysyi: “Olisitko halukas toisena pääkirjoittajana kirjoittamaan Savon maakuntahistorian käsittäen sotienjälkeisen ajan nykypäiviin?” Suostuin empimättä, tietämättä mihin olin itseni todella saattanut. En voinut aavistaakaan, miten raskas projekti lopulta oli.

Maakuntahistoriat ovat tunnetusti ja perinteisesti historiapiireissä arvostettuja toisin kuin paikallishistoriat. Jälkeenpäin ymmärrän hyvin syyn, sillä 55 kuntaa vuonna 1945 käsittäneen Savon maakunnan vaiheiden osittainenkin kartoittaminen nykypäiviin asti ei todellakaan ollut helppo tehtävä. Etunani oli, että olen syntyperäinen savolainen. Synnyin Säämingissä ja vietin kouluvuoteni Savonlinnassa, johon vanha emäpitäjä Sääminki kuntaliitoksella 1973 liitettiin. Professori Heikkinen tosin tapaamisessa mainitsi, että “en minä sinua siksi ehdota (kirjoittajaksi), että olet savolainen, mutta ei siitä tule varmaan haittaakaan olemaan..:’. Hän tiesi, mitä sanoi, oman maakuntansa historiasta niteen jo kirjoittaneena. Oma savolaisuuteni palasi tutkimus- ja kirjoitustyön aikana yllättävän voimakkaasti esiin. Ehkä se näkyy tekstissäkin. Käsikirjoitukseni valmistui marraskuussa 2003. Sen jälkeen siihen on tehty vähäisiä korjauksia ja päivityksiä. Kirjoitustyö kesti kaksi ja puoli vuotta.

Savon lähimenneisyys on historioitsijalle hyvin haastava tutkimuskohde. Tutkimustyön aikana huomasin ikävästi sen tosiseikan, ettei Savossa (Kuopiossa) ole yliopistotasoista humanistista tutkimusta. Esimerkiksi naapurimaakunnat, Keski-Suomi ja Pohjois-Karjala, ovat tuottaneet hyvin runsaan määrän akateemista tutkimusta alueiltaan, mutta Savo on jäänyt lähes täysin paitsioon. Tutkimuksen selkäranka oli rakennettava arkisto- ja painetuille lähteille.

Keskeisessä asemassa tämän historian valmistumisessa on ollut Savon historian toimituskunta. Yleensä historiateoksen toimituskunnan jäsenistö koostuu yhdestä asiantuntijasta ja muut ovat maallikoita. Tämän toimituskunnan osalta suhde oli päinvastainen. Maan eturivin tutkijoita kaikki, valtaosa vielä savolaisia. Olen hyvin kiitollinen professori Eino Murtorinteen johtamalle toimituskunnalle sen asiantuntevista kommenteista ja korjausehdotuksista. Toimituskunnan asiantuntijoiden savolaisenemmistö varmisti sen, että joka kerta, kun käsikirjoitusta käsiteltiin, oli siitä myös sanottavaa. Eikä aiheetta. Istunnot Savolaisen osakunnan “vintillä” Mannerheimintiellä jäävät ikuisesti mieleen – ja ne lukemattomat portaat ennen kuin sinne asti pääsi.

Kuvitus on tärkeä osa tätä teosta. Savon säätiön asiamiehen ja toimituskunnan sihteerin Antero Nederströmin kanssa yhdessä rakensimme teoksen kuvitusta. Anteroa haluan lämpimästi kiittää vuosien yhteistyöstä. Kirjan taitosta ja siihen liittyvästä yhteistyöstä lämpimästi kiitän art director Tuija Sorsaa ja viestintätoimisto BBO:ta. Vanhempieni ja perheeni tuki tässäkin on ollut korvaamatonta.

Joensuussa 30. lokakuuta 2006

Erkki Kinnunen

 

Esityksessä käsittelemme Savon koulutuksen laajentumista ja syventymistä toisen maailmansodan päättymisestä nykypäiviin: valtakunnallisen koululainsäädännön toteuttamista Savossa sekä savolaisten omasta aktiivisuudesta nousevaa koulutuksen kehittämistä. Ensimmäisenä vaiheena on sodan vaikeuksista ponnistautumisen jälkeen alkanut kansanopetuksen uudistaminen. Samaan aikaan oppikoulupuolella oli koulutusmotivaation laajeneminen uusiin ryhmiin ja suurten ikäluokkien tulo oppikouluihin. Tämä paine johti ennen kaikkea yksityisten oppikoulujen aktiiviseen perustamiseen Savon kirkonkyliin kansanliikkeenomaiseksi laajenneen toiminnan tuloksena.

Seuraava vaihe oli perusopetuksessa uuteen koulujärjestelmään, peruskouluun, siirtyminen ja siihen liittyen myös lukion ja muun ns. toisen asteen koulutuksen monipuolinen kehittäminen. Tänä aikana tärkeä askel Savon koulutuksen kehittämisessä oli Kuopion yliopiston perustaminen ja kamppailu resursseista muiden yliopistojen kanssa. Toinen kirjoittaja, Eino Lyytinen, oli aktiivisesti tässä mukana, ja hän on voinut myös osallistujahavainnoitsijana valaista tätä vaihetta.

Kolmanteen vaiheeseen kuuluu uusien korkeakoulujen, nimittäin Mikkelin ja Kuopion monialaisten ammattikorkeakoulujen, perustaminen ja niiden eri paikkakunnilla toimivien sivuosastojen luominen ja kehittäminen.

Selvitystyömme keskeinen kohde on Savoon kuten koko Suomeenkin sodanjälkeisen ajan hajanaisesta ja erilaisten oppilaitosten rinnakkaisista ja irrallisista yksiköistä 2000-luvulle tultaessa muovautunut pääosin yhtenäinen suuri järjestelmä, jossa alemmista tasoista johtaa erilaisia teitä ylempiin. Vuonna 2000 järjestelmä muodosti Savossa komean kokonaisuuden; erilaisia oppilaitoksia oli kaikkiaan 523.

Koulutusaika on niin Suomen kuin Savonkin osalta rajusti pidentynyt. Kysymyksessä ei ole vain koulutuksen pidentyminen, vaan myös lisääntynyt suunnitelmallisuus, keskittyminen ja ylempää päättäminen. Tietysti koulutus on ollut johonkin rajaan itseisarvo, mutta samalla se on toiminut tärkeimpänä välineenä talouden ja yhteiskunnan kehittämisessä.

Kouluviranomaisissa, vanhemmissa ja suuressa osassa koululaisiakin on säilynyt usko koulutuksen merkitykseen. Vajaassa 60 vuodessa on tehty huikea nousu, ja huikea myös on uusi lähestyvä tavoite, että yli 60 prosenttia ikäluokasta suorittaisi korkeakoulututkinnon. Koulutuksessa on tapahtunut vahva alueellinen ja yhteiskunnallinen tasoittumien. Vaikka Savon lähtökohdat olivat aluksi Länsi- ja Etelä- Suomea huonommat, ero niihin on kadonnut lähes olemattomiin

Helsingissä lokakuussa 2006

Eino Lyytinen

Hannu Soikkanen

 

Sain vuonna 2001 tehtäväkseni kirjoittaa Savon historian viimeisimpään osaan väestökehitystä ja talouselämää käsittävät luvut. Ryhtyessäni työhön en varsin runsaasta ja pitkästä kokemuksestani huolimatta osannut oikein hahmottaa minkälaisen urakan olin aloittamassa. Todellisuus paljastui kuitenkin pian, kun ryhdyin kartoittamaan Savon rajoja: Savon historian maakunta käsitti käytännössä kaksi nykyistä maakuntaa, Etelä- ja Pohjois-Savon, joiden yhdistämistä tällä hetkellä yhdeksi jälleen kaavaillaan. Alueella oli lähes 50 kuntaa, mikä teki tilastoinnin varsin työlääksi, eikä virallisen tilaston aluejako palvellut tehtävää, koska läänijaon uudistus vuonna 1960 muutti tilastoalueita ja rakennetta. Näin tehtävä muodostui selvästi ajateltua rankemmaksi ja tilastoinnin ongelmat rajasivat jonkin verran tutkimusmahdollisuuksia.

Työ osoittautui kuitenkin erittäin mielenkiintoiseksi ja haastavaksi. Sanotaan, että jokainen työ opettaa. Tämä työ opetti minulle erittäin paljon suomalaisen yhteiskunnan suuresta murroksesta ja muutoksesta sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Uskon, että Savossa murros ja muutos olivat vielä muuta Suomea voimakkaammat ja siksi maakunnan historiaa tutkimalla saatu kuva on hyvin edustava ja vaikuttava.

Kuvattuun aikaa kuuluvat voimakas maaseudun väestöllinen tyhjentyminen, jonka seurauksena monen savolaiskunnan väkiluku aleni vajaaseen puoleen siitä, mitä se oli 1940- ja 50-lukujen vaihteessa suurimmillaan ollut. Aikaan kuului myös talouselämän ja taloudellisen toimeliaisuuden voimakas keskittyminen, joka vaikutti vahvasti Savon talouselämään kehitykseen. Tutkimusjakson lopussa mukaan tuli vielä Suomen liittyminen Euroopan unioniin ja 1990-luvun alussa maata koetellut lama. Kaikki tämä tuli eteeni hyvin konkreettisesti tutkimusta tehdessäni, ja sen kautta oma ymmärrykseni sodanjälkeisinä vuosikymmeninä suomalaista yhteiskuntaa koetelleesta muutoksesta syveni. Toivon, että olen työlläni voinut tuoda savolaisten lukijoiden eteen tämän kokemuksen yhtä voimakkaana kuin itse sen tutkimusta tehdessäni koin.

Tutkimuksen nyt ilmestyessä valmiina tahdon kiittää Savon säätiötä ja sen asettamaa nimekästä ja poikkeuksellisen korkeatasoista historiatoimikuntaa siitä luottamuksesta, jonka sain, kun minut valittiin tätä tehtävää suorittamaan. Historiatoimikuntaan kuuluivat työn aikana professorit Jorma Ahvenainen, Antero Heikkinen, Eino Murtorinne, Paavo Seppänen ja Hannu Soikkanen sekä dosentit Martti Häikiö ja Eino Lyytinen. Historiatoimikunnan sihteerinä toimi koko työn ajan filosofian lisensiaatti Antero Nederström. Koko tämä toimikunta antoi merkittävän panoksen tutkimuksen muotoutumiselle ja viimeistelylle. Kiitän toimikuntaa lämpimästi sen työstä.

Kuopiossa lokakuun alussa 2006

Teppo Vihola

 

Kirjoittajat

Kinnunen, Erkki Lyytinen, Eino Soikkanen, Hannu Vihola, Teppo Savon säätiö
ISBN 951-98440-4-X (1/1-n.) ISBN 951-98440-6-6 (1/2-n.) ISBN 951-98440-5-8 (sid.)

Back To Top