skip to Main Content

Olen joutunut kirjoittamaan Savon keskiajan tavallaan
nurinkurisessa järjestyksessä laadittuani jo sitä ennen yleisesityksen
seuraavasta aikakaudesta, uskonpuhdistuksen ajasta. Luonnollisesti minulla sitä
kirjoittaessani täytyi olla käsitys edeltävästä aikakaudesta, ja useassa
kohdassa jouduin antaakseni taustaa esitykselleni koskettelemaan keskiaikaa ohi
sen, mitä oli luettavissa aikaisemmin ilmestyneestä Savon historian I osasta.

Savon historian keskiaikaiset lähteet ovat erittäin niukat.
Tehtävääni on helpottanut se, että olen saattanut jatkaa uuden, tutkimuksen
nykytilannetta vastaavan esihistorian esityksen pohjalta. Rajaa historian ja
esihistorian välille ei voi täsmällisesti vetää siihen, missä vastaamme tulee
ensimmäinen Savoa suoranaisesti koskeva kirjallinen lähde. Sen johdosta että
esihistorian kirjoittaja on halunnut rakentaa muinaistieteellisen aineiston
varaan, olen joutunut pohtimaan eräitä rajakysymyksiä myös naapuritieteiden,
eritoten nimistöntutkimuksen tarjoamasta näkökohdasta. Olen pyrkinyt tuomaan
esiin historiallisen näkökulman rajoittumalla niin pitkälle kuin mahdollista
vanhimman historiallisesti dokumentoidun nimiaineiston varaan. Sitä Savosta on
runsaasti uuden ajan alusta, valitettavasti ei vielä keskiajalta.

Keskiajan esityksessä olen pitänyt johtavana näkökohtana
Savon kehittymistä maakunnalliseksi kokonaisuudeksi. Hieman toisesta
näkökulmasta sitä voisi nimittää savolaisen heimon eriytymiseksi laajemmasta
karjalaisesta yhteisöstä. Tältä kannalta saavat painoa etenkin maakunnan länsi-
ja itärajan muotoutuminen sekä Olavinlinnan rakentaminen, joka alkaa eriyttää
Savon hallintoa ja yhteiskuntaa Viipurin Karjalasta.

Savon yhteiskunta- ja taloushistoriaa ei keskiajan osalta
voi kuvata muuten kuin tekemällä päätelmiä vanhimmista uuden ajan lähteistä.
Kun olen aikaisemmin käyttänyt niitä uuden ajan esityksen lähtökohtana, on
niistä nyt pyritty peilaa maan taaksepäin keskiajan oloihin. Tärkeimmät
kysymykset, joihin ei 1500-luvun esityksessä ollut tarpeen lähemmin puuttua,
ovat muinainen erätalous sekä karjalaisen ja savolaisen väestöaineksen suhde.
Niitä on nyt pyritty valaisemaan niin monipuolisesti kuin aineisto sallii.
Toistojen välttämiseksi on seuraavan aikakauden yhteydessä jo kuvattu
kaskitalous jäänyt nyt vähemmälle. Savon asutuskuvasta jää pääasiallisesti
voimaan se, mitä olen aikaisemmin esittänyt 1560-luvun alun aineiston varassa,
mutta tunnustan, että suurella työllä kahta vuosikymmentä varhaisempi
asutuskuva olisi piirrettävissä. Henkisestä kansankulttuurista ei ole
esitettävää sen lisäksi, mitä on saatu irti 1500-luvun aineistosta.

Kartat on piirtänyt puhtaaksi rouva Pirkko Numminen ja
henkilöhakemiston laatinut hum.kand. Anetta Pirinen.

Savon historian toimituskunnan puheenjohtaja professori
Martti Ruutu on lukenut käsikirjoituksen, ja esitän hänelle kiitokseni arvokkaista
huomautuksista.

Helsingissä 30. kesäkuuta 1987
Kauko Pirinen

Back To Top